Ripaus täytekakkujen historiaa

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, esittelin päättötyönä täytekakkuja ja niiden historiaa. Ainakin tuolloin vuonna 2003 piti kaivaa kiven alta että jotain tietoa löytyi, kirjastosta vain pari kirjaa koskien aihetta, ja nekin ulkomaankielisiä. Tässä kuitenkin pieni ripaus täytekakkujen historiaa:

Ensimmäiset alkeelliset ihmiset maailmassa rupesivat tekemään kakkuja piakkoin sen jälkeen kun olivat keksineet jauhot. Keskiaikaisessa Englannissa kakut joista kerrottiin, eivät olleet kakkuja sanan varsinaisessa merkityksessä. Englantilaiset olivat kuvanneet jauhopohjaiset makeat syötävät vastakohdiksi leiville, jotka olivat vain jauhopohjaisia ilman makeutusta. Leipä oli vain vaihtoehtoinen sana heidän "kakku"-termilleen, mitä käytettiin pienempiä leipiä tarkoitettaessa. 

Varhaisimmat esimerkit on löydetty neoliittisten kylien raunioilta, mistä argeologit löysivät yksinkertaisten kakkujen fossiileita, jotka oli tehty murskatuista jyvistä, kostutettu, muotoiltu ja luultavasti paistettu kuumalla kivellä. Tämän päivän versio näistä varhaisaikojen kakuista voisi olla vaikkapa kaurakeksit. Tosin me sanomme niitä enemminkin kekseiksi tai pikkuleiviksi, emme suinkaan kakuiksi.

1700-luvun keskivaiheilla hiiva oli jäänyt vaahdotettavien munien varjoon kakkujen kohotusaineena.

Kreikkalaiset kutsuivat kakkuja plakousiksi, joka johtui Kreikan kielen littanaa tarkoittavasta sanasta. Heidän kakkunsa oli tavallisesti tehty pähkinöistä ja hunajasta. Heillä oli myös kakku, jota kutsuttiin saturaksi, se oli littana ja kookas kakku. Yleisesti ottaen kreikkalaiset saattoivat käyttää kakkuja myös lahjoina jumalille.

Ajan kuluessa termit "leipä" ja "kakku" tulivat vaihtokelpoisiksi keskenään. Sanat itsessään ovat Anglo Saxon alunperin keksimiä, ja luultavasti kakku-termiä on käytetty myös tarkoittaen pienempiä leipiä.

Lähde: Linda Stradley "I'll have what they're having"

Seuraavassa vapaasti suomennettua tekstiä Food Timelinestä:

Ruokahistorioitsijoiden mukaan ensimmäisiä alkeellisia kakkuja (pyöreitä ja kuorrutettuja) tehtiin Euroopassa 1600-luvun puolivälin aikoihin. Jo 1700-luvun lopulla kakkuihin käytettiin kohotusaineena leivinjauhetta. 1800-luvun puolivälin jälkeen nykyisin tuntemamme täytekakku ilmaantui kuvioihin. 

"The Cassell's New Universal Cookery Book" (julkaistu Lontoossa 1894) sisältää reseptejä täytekakkuihin.

Ensimmäinen kuorrute oli tavallisesti keitetty hienoksi jauhetusta sokerista ja valkuaisista, joskus lisättiin myös makuaineita. Tämä kuorrute levitettiin kakun päälle ja kakku laitettiin uuniin hetkeksi. Kun kakku otettiin uunista, kuorrute jäähtyi nopeasti kovaksi ja kiiltäväksi kakun pinnalle. Monet kakut sisälsivät myös kuivattuja hedelmiä (rusinoita, herukoita, sitruunoita).

Resepti keitetylle kuorrutteelle vuodelta 1894: The Oracle: Receipts Rare, Rich and Reliable, The Woman's Parish Aid Society of Christ Church, [Tarrytown:New York]

Yksi kupillinen hienoa sokeria, neljäsosakupillinen kylmää vettä, yksi munan valkuainen kovaksi vaahdotettuna. Laita vesi ja sokeri kattilaan ja anna seoksen kiehahtaa. Poista kattila liedeltä ja lisää valkuaisvaahto koko ajan vatkaten, kunnes seos sakenee. Levitä kuorrute heti kakun päälle.

(Oma huomautus: kuorrutteen levittämisen jäkeen kakku ilmeisesti vielä laitettiin hetkeksi uuniin)

Voikreemikuorrutteet alkoivat syrjäyttää perinteiset keitetyt kuorrutteet 1900-luvun alkupuolella.

Ranskassa Antonin Caremeä (s. 1784, k. 1833) pidetään historian arvostetuinpana ensimmäisten modernien kakkujen ja leivoksien tekijänä.